Suomenniemen seurakunta

Suomenniemen maisemallisena rikkautena on kirkasvesinen Kuolimo-järvi. Sen rannoille ja katveeseen perustettiin Savitaipaleen kappeliseurakunta vuonna 1689, joka liki 200 vuotta myöhemmin vuonna 1866 erotettiin omaksi, itsenäiseksi Suomenniemen seurakunnaksi.

Pienuudestaan huolimatta - tai juuri siksi - on seurakunta vahvasti omalla perustallaan seisova yhteisö. Päivän toiminta toki saa muuttuvia muotoja, mutta seurakunnan perustehtävä pysyy ajattomasti samana. Suomenniemellä tuttavallisuus yhdistää seurakuntalaisia toisiinsa.

Kellotapulista kumahteleva pyhäpäivän vuosisatainen soitto kutsuu läpi kirkkovuoden ihmisiä sanankuuloon ja ehtoollisen viettoon. Suomenniemeläinen kristillisyys on yleiskirkollista, ja aivan erityisesti juhla-ajat saavat väen lähtemään kirkkomatkalle. Kirkkokahveja juodaan tottakai myös Suomenniemellä. Niinpä kesän tullen saatetaan kirkkotarhassa kellotapulin ympärillä viettää leppoisia kahvihetkiä usein musiikin ryydittämänä. Varsinkin jumalanpalvelusten jälkeen ja kirkkokonserttien yhteydessä tähän tarjoutuu luonteva mahdollisuus.Seurakunnan kesäkodissa Lusikkaniemessä on ohjelmaa läpi kesän; leiritoiminta on vilkasta.

Kristillinen sanoma välittyy sukupolvelta toiselle, kun evankeliumia puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Tämän tehtävän toteuttamiseksi myös Suomenniemen seurakunta kutsuu ihmisiä läheltä ja kaukaa ikiaikaisen sanoman äärelle.

Matkaoppaana ovat kirkonkelloon kirjoitetut sanat:

"TULKAT, RIEMUITCAM HERRALLE JA ILOITCAM MEIDÄN AUTUDEM TURVALLE,
TULCAM HÄNEN CASVONS ETEEN KYTOKSELLA JA RIEMUITCAM HÄNELLE LAULUILLA. "
(Ps. 95:1-2)